Valinta ehdollisen ja ehdottoman rangaistuksen välillä on ollut Norjassa tuomioistuinten varsin laajassa harkinnassa ilman, että asiasta on säädetty laissa. Norjan rikoslakiin ei sisälly erillistä rangaistuksen määräämistä koskevaa yleisnormistoa. Rangaistuksen määräämisen ohjauksesta on vastannut pääosin Norjan korkein oikeus, joka on kiinnittänyt runsaasti huomiota rangaistuksen määräämisen ongelmiin ja antaa usein oikeuskäytännön ohjeiksi tarkoitettuja ennakkopäätöksiä.
Aikuisten valvonnan lähtökohdaksi voidaan ottaa se erityisestävä kriteeri, että valvonta on tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi. Tähän tavoitteeseen pyritään valvontatapaamisilla, mahdollisesti päihdehoitoa sisältävillä tukitoimilla sekä Rikosseuraamuslaitoksen ohjelmatyöllä. Kun valvontaa ei voida liittää kaikkiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin, täytyy valvonnan tarpeen edellytyksiä edelleen täsmentää. Valvonta tulee suunnata tapauksiin, joissa sille voidaan katsoa olevan erityinen tarve. Tässä vaikuttavat paitsi mahdollisten uusien rikosten todennäköisyys, myös niiden vakavuus. Muita arvioinnissa vaikuttavia tekijöitä ovat henkilön elämäntilanne ja mahdollisuudet puuttua siihen valvonnan tarjoamin keinoin. Koska valvonnalla pyritään estämään rikosten uusimista, on kysyttävä, mitkä tekijät merkittävällä tavalla viittaavat rikosten uusimisen todennäköisyyteen. Tässä voidaan ensinnäkin kiinnittää huomiota yleiseen tutkimustietoon, jonka mukaan ehdollinen vankeusrangaistus on uusimisnäkökulmasta kohtalaisen tehokas – selvälle enemmistölle ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomituista tällainen tuomio jää ainoaksi. Voidaan siis todeta, että tilastollisesti suurimmassa osassa ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomituista erityisestävää tarvetta valvonnalle ei olisi.
Yhdyskuntapalvelu vakinaistettiin Tanskassa lailla vuonna 1992. Nykyisin yhdyskuntapalvelu voidaan tuomita ehdollisen tuomion oheisseuraamuksena. Se voidaan myös yhdistää sakkoihin, ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja ennenaikaiseen ehdonalaiseen vapauttamiseen.
Palvelupaikan löytämisessä oheisseuraamusta suorittaville muihin yhdyskuntapalveluun tuomittuihin verrattuna ei yleensä nähty eroa. Jos eroa oli, paikan löytämisen helppous perustui asiakkaan hyvään käytökseen ja työhistoriaan. Toisaalta osa palvelupaikoista ei ota vastaan seksuaalirikoksista tuomittuja, mikä vaikeuttaa paikan löytämistä.
Euroopan unionin jäsenmaiden kansallista lainsäädäntöä ei Ruotsin ja Tanskan lisäksi ole esityksessä tarkasteltu. Esityksen kannalta merkittävä on kuitenkin valvontatoimenpiteitä ja vaihtoehtoisia seuraamuksia Euroopan unionissa koskeva puitepäätös, jonka täytäntöönpanosta ja soveltamisesta Suomessa on säädetty lailla (1170/2011). Puitepäätös koskee yhdyskuntaseuraamusten ja valvontapäätösten täytäntöönpanon siirtoa toiseen unionin jäsenmaahan.
Koska laki on luonteeltaan yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanoa koskeva kokoava kodifikaatio, mahdollisia uusia yhdyskuntaseuraamuksia koskeva täytäntöönpanosääntely on ensi sijassa perusteltua sijoittaa siihen.
On arvioitava sitä, missä määrin näiden seikkojen tai joidenkin niistä tulisi joko yhdessä tai erikseen voida johtaa valvontaseuraamukseen. Luonnollisesti seuraamuksen määräämisen muutkin edellytykset osaltaan rajaavat seuraamuksen soveltamisalaa. Valvonnan tarpeellisuuteen voidaan varsin perustellusti päätyä etenkin silloin, kun henkilö on jo aikaisemmin toistuvasti tuomittu ehdollisiin vankeusrangaistuksiin.